biodiversity
Ympäristön kunnioittaminen
Viljelykasvien monipuolisen perimän eli geenivarannon, säilyttäminen on olennaisen tärkeää, jotta ne pystyvät vastaamaan tulevaisuuden muuttuviin tarpeisiin. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen viljelmällä ja sen lähiympäristössä on tärkeää. Jos viljelmä sijaitsee korkean suojeluarvon alueilla, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen merkityksekästä.
Hyvä toimintatapa
Viljelykasvin geneettinen monimuotoisuus
Kasvinjalostusohjelmiin tulee sisältyä myös tavanomaisten lajikkeiden suojeluohjelmia. Kun vanhoja peltoja käännetään ja kylvetään uudelleen, tulee harkita pienen alueen (50-100 pensasta) jättämistä koskemattomaksi, jotta erilaiset maalaadut säilyvät. Teollisuuden pyrkimyksiä säilyttää kasvien geenivaranto tulee tukea. Myös kansallisia geenipankkiohjelmia tulee tukea. Niitä pitävät esimerkiksi Tea Research Foundation Keniassa sekä Tocklai ja UPASI Intiassa.
Luonnon monimuotoisuus viljelmällä ja sen ulkopuolella
Paikallisesti merkittävien, harvinaisten tai uhanalaisten lajien viljely-ympäristöä on parannettava. Se voidaan toteuttaa tarjoamalla niille sopivia kasvupaikkoja ja omaksumalla sopivia viljelymenetelmiä. Myös torjunta-aineiden aiheuttamia vahinkoja hyödyllisille kasvi- ja eläinlajeille on ehkäistävä. Ennen viljelmän laajennusta on suoritettava täydellinen ympäristövaikutusanalyysi, jonka suosituksissa on pitäydyttävä. Täydellinen analyysi ei sovellu alle hehtaarin kokoisiin alueisiin, mutta kaikenlaisen uuden kylvämisen vaikutukset on arvioitava ennen työn aloitusta. Viljelmiä ei saa laajentaa aarniometsäalueille. On varmistettava, että rantakaistaleet säilytetään koskemattomina ja että niillä kasvaa pääosin kotimaisia lajeja. Eläinalueita tulee yhdistää toisiinsa käytävillä ja rantakaistaleilla aina kun mahdollista.
Paikallisia puulajeja voidaan istuttaa laajalti joka puolelle viljelmiä maatalouden muita osa-alueita vahingoittamatta. Alkuperäismetsän säilyttämistä ja puiden istutusta tulee suosia niillä alueilla, joilla on aiemmin kasvanut metsää. Paikallisia puulajeja tulee tällöin istuttaa metsän luonnollista mosaiikkia jäljitellen. Myös tuholaisten torjunnassa käytettäviä puita (esim. neem) tulee istuttaa, jos mahdollista. Polttopuuta on hyvä ostaa vain kaupallisilta, uusiutuvilta viljelmiltä tai viljelijäryhmiltä, jotka ovat perustaneet kaupallisia metsäalueita. Yksittäisiä viljelijöitä ja viljelijäryhmiä tulee rohkaista kasvattamaan metsää, joka tuottaa polttopuuta säilyttäen samalla paikallisten puulajien moninaisuuden.
Mahdolliset parannusalueet
Huonompien viljelyalueiden (jyrkät rinteet, ohuet maakerrokset, korkean pH:n alueet, huonosti ojitetut alueet) kannattavuus on selvitettävä. Kannattamattomat alueet tulee muuttaa suojelualueiksi. Yhteistyössä kansainvälisten ja paikallisten hankkeiden kanssa on pyrittävä edistämään luonnon monimuotoisuutta ja vähentämään ympäristömyrkkyjä sisältävien torjunta-aineiden käyttöä. Viljelyssä tulee soveltaa integroidun tuholaistorjunnan menetelmiä (IPM, International Pest Management), ja viljelmillä eläviä harvinaisia ja uhanalaisia lajeja on suojeltava. Yhteistyötä tulee harjoittaa myös kansallismuseoiden ja luonnon monimuotoisuutta tutkivien hankkeiden kanssa. Tällä tavalla voidaan määrittää ja dokumentoida viljelmien ja niitä ympäröivien alueiden lajien monimuotoisuus. Työskentelemällä osana laajempia hankkeita voidaan tarkastella metsäalueita tai muita vastaavia alueita, joita saatetaan tarvita tukemaan tiettyjen lajien pysyvää kantaa. Suurempien alueiden perustaminen luonnon monimuotoisuuden tukemista varten edellyttää yleensä yhteistyötä muiden viljelmien tai maanomistajien ja viranomaisten kanssa.
undefined